Kumma juttu, miten minä aina vain päädyn päivittämään tätä, kun tuntuu pahalta ja/tai/blaa potuttaa. Kuten nytkin.

Eilinen ilta oli ehkä surkeimpia elämässäni. En ole varmaankaan ikinä tuntenut itseäni niin yksinäiseksi.

En minä yleensä tunne itseäni yksinäiseksi. Yleisesti ottaen olen tyytyväinen omaan tilaani. En ole kaivannut mitään 'vakavampaa' kenenkään kanssa, olen tullut toimeen itseni kanssa. Ja eilen.. Yllätin itseni. Minä olen [saakelihittohimskatti] epätoivoisen riiippuvainen [en käytä sanaa 'ihastunut', se on YHHH] ystävääni. Joka sitten istui koko eilisen iltapuolen toisen ystäväni kainalossa

Ja nyt istun kotona, katselen Power Rangersia ja itken.