Olen täällä taas. Itkemässä ja valittamassa, vikisemässä.

Se on mukavaa. Kehittävä harrastus. Ehkä minustakin tulee vielä joskus rikas ja kuuluisa aivokirurgi, kun on ollut nuoruudessa niin runsaat ja monipuoliset harrasteet, eikö?

Öm. Itse asiassa en aio valittaa tänään. Se pitäisi lopettaa. Poistaa maapallolta. Polttaa roviolla ja haudata kymmenen ja puolen jalan syvyyteen Pohjoisnavalle.  Niin, minä pääsin hakemaani kouluun, vaikka olinkin varma, etten pääse. Jee.

Kuuntelen Zen Caféta ja mietin, enemmän tai vähemmän, syvällisiä. Mitä nyt minun aivoillani pystyy.

Maailma on kuin.. Uimapatja. Aina on jotenkin huonossa asennossa[/asemassa], aina aurinko paistaa väärään suuntaan ja väärältä puolelta.. Sitten vihdoin kun löydät hyvän asennon, niin inisijät ja verenimijät iskevät ja koko helahoito [se kuulostaa mukavammalta yhteen kirjoitettuna] keikahtaa nurin niskoin.

Hihihi. Olen nero.